Oletko joskus ollut tapahtumassa, messuilla tai verkostoitumistilaisuudessa, jutellut uuden ihmisen kanssa ja ajatellut jälkeenpäin:
”Olipa mukava keskustelu.”
Silti yhteydenotto jäi tekemättä.
Ehkä et ollut varma, kiinnostiko toinen oikeasti keskustelusta. Ehkä ajattelit, ettet halua häiritä. Tai ehkä ajattelit ottavasi myöhemmin yhteyttä, ja lopulta koko kohtaaminen vain unohtui.
Tässä on yksi verkostoitumisen kiinnostavista ristiriidoista.
Saatamme haluta uusia kontakteja, mutta samalla yliarvioimme kohtaamiseen liittyvän riskin ja aliarvioimme sen mahdollisen hyödyn.
Miksi uuden ihmisen lähestyminen tuntuu vaikealta?
Kun kohtaamme tuntemattoman ihmisen, emme tiedä etukäteen, miten hän reagoi.
Onko hän kiinnostunut keskustelemaan?
Olemmeko hänen mielestään kiinnostavia?
Sanommeko jotain typerää?
Tuleeko tilanteesta kiusallinen?
Jo pelkkä epävarmuus voi nostaa kynnystä aloittaa keskustelu.
Tutkimuksissa on havaittu, että ihmiset arvioivat etukäteen tuntemattomien kanssa käytävien keskustelujen olevan epämukavampia kuin ne todellisuudessa ovat. Syvällisempiä keskusteluja tarkastelleessa tutkimuksessa ihmiset myös yllättyivät siitä, kuinka paljon yhteyttä ja positiivisia tunteita keskustelut synnyttivät.
Toisin sanoen:
odotamme keskustelulta helposti enemmän epämukavuutta kuin todellisuudessa koemme.
Ehkä ongelma ei siis aina ole kohtaaminen.
Ehkä ongelma on se, mitä kuvittelemme kohtaamisen olevan.
Miksi epäilemme, että toinen ei ole kiinnostunut meistä?
Tämä on vielä kiinnostavampaa.
Tutkimuksissa on havaittu niin sanottu liking gap -ilmiö. Ihmiset arvioivat keskustelun jälkeen, että toinen piti heistä vähemmän kuin tämä todellisuudessa piti. Sama ilmiö on havaittu myös uusissa tuttavuuksissa.
Ajatellaan tilannetta messuilla.
Juttelet uuden ihmisen kanssa kymmenen minuuttia. Keskustelu sujuu hyvin ja vaihdatte muutaman ajatuksen työstä, yrityksistä ja elämästä.
Lähdet tilanteesta ajatellen:
”En tiedä, oliko hän oikeasti kiinnostunut.”
Samaan aikaan toinen saattaa ajatella:
”Olipa mukava tyyppi.”
Molemmat voivat siis pitää kohtaamisesta, mutta kumpikaan ei tiedä sitä varmasti.
Tämä on verkostoitumisen kannalta olennainen ongelma.
Epävarmuus voi estää seuraavan askeleen.
Aliarvioimme myös sen, mitä voimme oppia toisilta
Tuntemattoman ihmisen kohtaamisessa on toinenkin helposti unohtuva hyöty: uuden oppiminen.
Tutkimuksessa ihmiset aliarvioivat etukäteen, kuinka paljon he tulisivat oppimaan keskustelusta tuntemattoman kanssa. Keskustelun jälkeen he kokivat oppineensa enemmän kuin olivat odottaneet.
Tämä kertoo jotain tärkeää verkostoitumisesta.
Kun katsomme tuntematonta ihmistä ennen keskustelua, emme vielä tiedä, mitä hän voi tuoda omaan ajatteluamme.
Saatamme nähdä vain:
”En tunne tuota ihmistä.”
Emme vielä näe:
”Hän tietää jotain, mitä minä en tiedä.”
Juuri siksi uudet ihmiset voivat olla verkostoitumisen kannalta arvokkaita.
Verkostoituminen ei ole vain rohkeutta
Verkostoitumista ajatellaan helposti ihmisen ominaisuutena.
Jotkut ovat luontevia verkostoitujia. He menevät tapahtumassa ensimmäisenä juttelemaan tuntemattomille, kysyvät kysymyksiä ja vaihtavat yhteystietoja.
Toiset taas tarvitsevat enemmän aikaa.
Tutkimuskirjallisuudessa uusien ihmisten kanssa keskustelemisen esteitä on tarkasteltu esimerkiksi kolmen näkökulman kautta: haluamme ehkä keskustella, mutta aliarvioimme keskustelun hyödyt; emme aina tiedä, miten tilanteessa kannattaa toimia; ja kaikilla ei ole yhtä paljon mahdollisuuksia kohdata uusia ihmisiä.
Siksi verkostoitumisen ongelmaa ei kannata palauttaa vain ujouteen tai rohkeuden puutteeseen.
Kyse voi olla paljon arkisemmasta asiasta:
Emme aina tiedä, mitä kohtaamisesta voisi seurata.
Entä kun hyvä kohtaaminen sitten syntyy?
Tässä tapahtuu mielestäni verkostoitumisen suurin hukattu mahdollisuus.
Olet uskaltanut mennä juttelemaan.
Keskustelu on sujunut hyvin.
Olette löytäneet yhteisiä kiinnostuksenkohteita.
Toinen vaikuttaa kiinnostavalta ihmiseltä.
Mutta sitten tulee kysymys:
Mitä seuraavaksi?
Kumpi ottaa yhteyttä?
Milloin?
Millä tavalla?
Ja onko siihen edes syytä?
Tutkimuksessa on havaittu, että ihmisten välinen yhteydenpito ei ole aina tasapuolista. Toiset ihmiset tekevät suhteissa enemmän aloitteita kuin toiset, ja aloitteellisuus voi myös vahvistaa itseään. Aktiivisesti yhteyttä ottava ihminen tekee todennäköisemmin uusia aloitteita myös myöhemmin.
Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että hyvä kohtaaminen ei vielä takaa suhteen syntymistä.
Jonkun pitää ottaa seuraava askel.
Verkostot rakentuvat pienistä yhteyksistä
Kaikista kohtaamisista ei tarvitse syntyä läheistä ystävyyttä tai asiakassuhdetta.
Joskus riittää, että tiedät nyt yhden uuden ihmisen.
Tämä liittyy tunnettuun ajatukseen heikoista sosiaalisista siteistä. Tuttavat ja muut kevyemmät yhteydet voivat yhdistää ihmisiä erilaisiin verkostoihin ja tarjota tietoa, näkökulmia ja mahdollisuuksia, joita omasta lähipiiristä ei välttämättä löydy.
Siksi verkostoitumisen arvoa ei kannata mitata vain sillä, kuinka läheiseksi suhde muodostuu.
Joskus kaikkein arvokkain yhteys on juuri se, joka jää aluksi kevyeksi.
Tänään tavattu ihminen voi kuukausien päästä olla henkilö, joka:
- kertoo kiinnostavasta työmahdollisuudesta
- tuntee potentiaalisen asiakkaan
- tietää sopivan yhteistyökumppanin
- auttaa ratkaisemaan ongelman
- tai avaa oven kokonaan uuteen verkostoon.
Emme vain aina tiedä sitä kohtaamisen hetkellä.
Miksi hyvä kohtaaminen ei aina johda verkostoitumiseen?
Kun puhumme verkostoitumisesta, keskitymme helposti siihen, miten rohkaistuisimme lähestymään uusia ihmisiä.
Se on tärkeää.
Mutta tutkimusten perusteella ongelma on tätä monimutkaisempi.
Saatamme:
- yliarvioida kohtaamisen epämukavuuden
- aliarvioida sen, kuinka paljon toinen pitää meistä
- aliarvioida sen, kuinka paljon voimme oppia toiselta
- epäröidä seuraavan yhteydenoton tekemistä
- menettää yhteyden, koska kohtaamisen konteksti unohtuu
Näin hyvä kohtaaminen voi jäädä yksittäiseksi hetkeksi, vaikka molemmat osapuolet olisivat pitäneet siitä.
Ehkä kaikkien ei tarvitse olla luontevia verkostoitujia
Ehkä tärkeämpää olisi tehdä kohtaamisen jatkamisesta helpompaa.
Hyvä kohtaaminen ansaitsee mahdollisuuden jatkua
Tämä on myös yksi syy siihen, miksi yritysten kannattaa miettiä uudelleen sitä, mitä tapahtuu asiakaskohtaamisen, messujen, tapahtuman tai muun tapaamisen aikana ja sen jälkeen.
Jos työntekijä kohtaa päivän aikana kymmeniä uusia ihmisiä, jokainen kohtaaminen on mahdollisuus.
Mutta kaikille työntekijöille uusien ihmisten lähestyminen tai yrityksestä kertominen ei ole yhtä luontevaa. Jännittävässä tilanteessa voi olla vaikea muistaa yrityksen tärkeimpiä viestejä, palveluita tai sitä, miten yrityksen tarina olisi hyvä kertoa.
Tässä yrityksen ei tarvitse jättää työntekijää yksin.
DIGICARD voi auttaa ihmistä olemaan parempi verkostoituja.
Kun työntekijä jakaa DIGICARDinsa, hän voi kertoa ensin omin sanoin juuri sen verran kuin tilanteessa tuntuu luontevalta. Sen jälkeen toinen voi tutustua yritykseen tarkemmin esimerkiksi yritysesittelyn, videon, verkkosivujen tai muiden DIGICARDiin koottujen sisältöjen kautta.
Kaikkea ei tarvitse muistaa eikä kaikkea tarvitse osata kertoa yhdellä kertaa.
Kohtaaminen voi herättää kiinnostuksen. DIGICARD voi jatkaa yrityksen tarinaa.
Tämä auttaa myös yritystä itseään.
Kun työntekijöiden DIGICARDit rakennetaan yrityksen yhteisen viestin ympärille, jokainen työntekijä voi viedä yrityksen tarinaa eteenpäin omalla tavallaan. Samalla yrityksen tärkeät viestit, palvelut ja brändi pysyvät mukana jokaisessa kohtaamisessa.
Tämä on erityisen tärkeää yrityksissä, joissa asiakkaita ja yhteistyökumppaneita kohtaavat monet eri ihmiset.
Kaikkien ei tarvitse olla samanlaisia verkostoitujia.
Yrityksen kannattaa kuitenkin antaa jokaiselle työntekijälle työkalut onnistua kohtaamisissa.
DIGICARD voi tehdä siitä helpompaa.
Se helpottaa yhteystietojen jakamista, mutta samalla se voi antaa työntekijälle varmuutta kertoa yrityksestä ja ohjata keskustelua eteenpäin.
Koska hyvä kohtaaminen ei aina tarvitse täydellistä myyntipuhetta.
Se tarvitsee mahdollisuuden jatkua.
Usein kysyttyä verkostoitumisesta
Miksi uusien ihmisten lähestyminen tuntuu vaikealta?
Uuden ihmisen lähestymiseen liittyy epävarmuutta. Emme tiedä etukäteen, miten toinen reagoi, kiinnostuuko hän keskustelusta tai millaisen vaikutelman itse annamme. Tutkimusten perusteella saatamme myös arvioida keskustelun mahdolliset haitat suuremmiksi ja hyödyt pienemmiksi kuin ne todellisuudessa ovat.
Miksi hyvä keskustelu ei aina johda yhteydenpitoon?
Hyvä keskustelu ei automaattisesti synnytä seuraavaa yhteydenottoa. Molemmat voivat jäädä odottamaan toisen aloitetta tai unohtaa kohtaamisen yksityiskohdat ajan myötä. Siksi yhteyden jatkamisen pitäisi olla mahdollisimman helppoa.
Miten verkostoitumista voi helpottaa?
Kohtaamisen kynnystä voi madaltaa valmistautumalla, olemalla aidosti kiinnostunut toisesta ja tekemällä yhteystietojen vaihtamisesta sekä yhteyden jatkamisesta mahdollisimman helppoa. Myös yrityksen tärkeiden viestien ja sisältöjen pitäisi olla helposti jaettavissa.
Voiko DIGICARD auttaa verkostoitumisessa?
Kyllä. DIGICARD helpottaa yhteystietojen jakamista ja antaa samalla mahdollisuuden kertoa yrityksestä esimerkiksi yritysesittelyn, videon, verkkosivujen tai muiden sisältöjen avulla. Näin työntekijän ei tarvitse muistaa kaikkea yrityksen viestistä ulkoa yhdessä kohtaamisessa.
DIGICARD voi auttaa työntekijää kertomaan yrityksestä varmemmin ja ohjaamaan keskustelua eteenpäin. Samalla yrityksen tärkeät viestit kulkevat mukana jokaisessa kohtaamisessa.
Haluatko nähdä, miten DIGICARD toimii käytännössä?
Varaa maksuton esittely, niin näytämme, miten työntekijöiden yhteystiedot voidaan jakaa vuonna 2026 tehokkaammin, modernimmin ja helpommin kuin perinteisillä paperisilla käyntikorteilla.
Oletko joskus ollut tapahtumassa, messuilla tai verkostoitumistilaisuudessa, jutellut uuden ihmisen kanssa ja ajatellut jälkeenpäin:
”Olipa mukava keskustelu.”
Silti yhteydenotto jäi tekemättä.
Ehkä et ollut varma, kiinnostiko toinen oikeasti keskustelusta. Ehkä ajattelit, ettet halua häiritä. Tai ehkä ajattelit ottavasi myöhemmin yhteyttä, ja lopulta koko kohtaaminen vain unohtui.
Tässä on yksi verkostoitumisen kiinnostavista ristiriidoista.
Saatamme haluta uusia kontakteja, mutta samalla yliarvioimme kohtaamiseen liittyvän riskin ja aliarvioimme sen mahdollisen hyödyn.
Miksi uuden ihmisen lähestyminen tuntuu vaikealta?
Kun kohtaamme tuntemattoman ihmisen, emme tiedä etukäteen, miten hän reagoi.
Onko hän kiinnostunut keskustelemaan?
Olemmeko hänen mielestään kiinnostavia?
Sanommeko jotain typerää?
Tuleeko tilanteesta kiusallinen?
Jo pelkkä epävarmuus voi nostaa kynnystä aloittaa keskustelu.
Tutkimuksissa on havaittu, että ihmiset arvioivat etukäteen tuntemattomien kanssa käytävien keskustelujen olevan epämukavampia kuin ne todellisuudessa ovat. Syvällisempiä keskusteluja tarkastelleessa tutkimuksessa ihmiset myös yllättyivät siitä, kuinka paljon yhteyttä ja positiivisia tunteita keskustelut synnyttivät.
Toisin sanoen:
odotamme keskustelulta helposti enemmän epämukavuutta kuin todellisuudessa koemme.
Ehkä ongelma ei siis aina ole kohtaaminen.
Ehkä ongelma on se, mitä kuvittelemme kohtaamisen olevan.
Miksi epäilemme, että toinen ei ole kiinnostunut meistä?
Tämä on vielä kiinnostavampaa.
Tutkimuksissa on havaittu niin sanottu liking gap -ilmiö. Ihmiset arvioivat keskustelun jälkeen, että toinen piti heistä vähemmän kuin tämä todellisuudessa piti. Sama ilmiö on havaittu myös uusissa tuttavuuksissa.
Ajatellaan tilannetta messuilla.
Juttelet uuden ihmisen kanssa kymmenen minuuttia. Keskustelu sujuu hyvin ja vaihdatte muutaman ajatuksen työstä, yrityksistä ja elämästä.
Lähdet tilanteesta ajatellen:
”En tiedä, oliko hän oikeasti kiinnostunut.”
Samaan aikaan toinen saattaa ajatella:
”Olipa mukava tyyppi.”
Molemmat voivat siis pitää kohtaamisesta, mutta kumpikaan ei tiedä sitä varmasti.
Tämä on verkostoitumisen kannalta olennainen ongelma.
Epävarmuus voi estää seuraavan askeleen.
Aliarvioimme myös sen, mitä voimme oppia toisilta
Tuntemattoman ihmisen kohtaamisessa on toinenkin helposti unohtuva hyöty: uuden oppiminen.
Tutkimuksessa ihmiset aliarvioivat etukäteen, kuinka paljon he tulisivat oppimaan keskustelusta tuntemattoman kanssa. Keskustelun jälkeen he kokivat oppineensa enemmän kuin olivat odottaneet.
Tämä kertoo jotain tärkeää verkostoitumisesta.
Kun katsomme tuntematonta ihmistä ennen keskustelua, emme vielä tiedä, mitä hän voi tuoda omaan ajatteluamme.
Saatamme nähdä vain:
”En tunne tuota ihmistä.”
Emme vielä näe:
”Hän tietää jotain, mitä minä en tiedä.”
Juuri siksi uudet ihmiset voivat olla verkostoitumisen kannalta arvokkaita.
Verkostoituminen ei ole vain rohkeutta
Verkostoitumista ajatellaan helposti ihmisen ominaisuutena.
Jotkut ovat luontevia verkostoitujia. He menevät tapahtumassa ensimmäisenä juttelemaan tuntemattomille, kysyvät kysymyksiä ja vaihtavat yhteystietoja.
Toiset taas tarvitsevat enemmän aikaa.
Tutkimuskirjallisuudessa uusien ihmisten kanssa keskustelemisen esteitä on tarkasteltu esimerkiksi kolmen näkökulman kautta: haluamme ehkä keskustella, mutta aliarvioimme keskustelun hyödyt; emme aina tiedä, miten tilanteessa kannattaa toimia; ja kaikilla ei ole yhtä paljon mahdollisuuksia kohdata uusia ihmisiä.
Siksi verkostoitumisen ongelmaa ei kannata palauttaa vain ujouteen tai rohkeuden puutteeseen.
Kyse voi olla paljon arkisemmasta asiasta:
Emme aina tiedä, mitä kohtaamisesta voisi seurata.
Entä kun hyvä kohtaaminen sitten syntyy?
Tässä tapahtuu mielestäni verkostoitumisen suurin hukattu mahdollisuus.
Olet uskaltanut mennä juttelemaan.
Keskustelu on sujunut hyvin.
Olette löytäneet yhteisiä kiinnostuksenkohteita.
Toinen vaikuttaa kiinnostavalta ihmiseltä.
Mutta sitten tulee kysymys:
Mitä seuraavaksi?
Kumpi ottaa yhteyttä?
Milloin?
Millä tavalla?
Ja onko siihen edes syytä?
Tutkimuksessa on havaittu, että ihmisten välinen yhteydenpito ei ole aina tasapuolista. Toiset ihmiset tekevät suhteissa enemmän aloitteita kuin toiset, ja aloitteellisuus voi myös vahvistaa itseään. Aktiivisesti yhteyttä ottava ihminen tekee todennäköisemmin uusia aloitteita myös myöhemmin.
Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että hyvä kohtaaminen ei vielä takaa suhteen syntymistä.
Jonkun pitää ottaa seuraava askel.
Verkostot rakentuvat pienistä yhteyksistä
Kaikista kohtaamisista ei tarvitse syntyä läheistä ystävyyttä tai asiakassuhdetta.
Joskus riittää, että tiedät nyt yhden uuden ihmisen.
Tämä liittyy tunnettuun ajatukseen heikoista sosiaalisista siteistä. Tuttavat ja muut kevyemmät yhteydet voivat yhdistää ihmisiä erilaisiin verkostoihin ja tarjota tietoa, näkökulmia ja mahdollisuuksia, joita omasta lähipiiristä ei välttämättä löydy.
Siksi verkostoitumisen arvoa ei kannata mitata vain sillä, kuinka läheiseksi suhde muodostuu.
Joskus kaikkein arvokkain yhteys on juuri se, joka jää aluksi kevyeksi.
Tänään tavattu ihminen voi kuukausien päästä olla henkilö, joka:
- kertoo kiinnostavasta työmahdollisuudesta
- tuntee potentiaalisen asiakkaan
- tietää sopivan yhteistyökumppanin
- auttaa ratkaisemaan ongelman
- tai avaa oven kokonaan uuteen verkostoon.
Emme vain aina tiedä sitä kohtaamisen hetkellä.
Miksi hyvä kohtaaminen ei aina johda verkostoitumiseen?
Kun puhumme verkostoitumisesta, keskitymme helposti siihen, miten rohkaistuisimme lähestymään uusia ihmisiä.
Se on tärkeää.
Mutta tutkimusten perusteella ongelma on tätä monimutkaisempi.
Saatamme:
- yliarvioida kohtaamisen epämukavuuden
- aliarvioida sen, kuinka paljon toinen pitää meistä
- aliarvioida sen, kuinka paljon voimme oppia toiselta
- epäröidä seuraavan yhteydenoton tekemistä
- menettää yhteyden, koska kohtaamisen konteksti unohtuu
Näin hyvä kohtaaminen voi jäädä yksittäiseksi hetkeksi, vaikka molemmat osapuolet olisivat pitäneet siitä.
Ehkä kaikkien ei tarvitse olla luontevia verkostoitujia
Ehkä tärkeämpää olisi tehdä kohtaamisen jatkamisesta helpompaa.
Hyvä kohtaaminen ansaitsee mahdollisuuden jatkua
Tämä on myös yksi syy siihen, miksi yritysten kannattaa miettiä uudelleen sitä, mitä tapahtuu asiakaskohtaamisen, messujen, tapahtuman tai muun tapaamisen aikana ja sen jälkeen.
Jos työntekijä kohtaa päivän aikana kymmeniä uusia ihmisiä, jokainen kohtaaminen on mahdollisuus.
Mutta kaikille työntekijöille uusien ihmisten lähestyminen tai yrityksestä kertominen ei ole yhtä luontevaa. Jännittävässä tilanteessa voi olla vaikea muistaa yrityksen tärkeimpiä viestejä, palveluita tai sitä, miten yrityksen tarina olisi hyvä kertoa.
Tässä yrityksen ei tarvitse jättää työntekijää yksin.
DIGICARD voi auttaa ihmistä olemaan parempi verkostoituja.
Kun työntekijä jakaa DIGICARDinsa, hän voi kertoa ensin omin sanoin juuri sen verran kuin tilanteessa tuntuu luontevalta. Sen jälkeen toinen voi tutustua yritykseen tarkemmin esimerkiksi yritysesittelyn, videon, verkkosivujen tai muiden DIGICARDiin koottujen sisältöjen kautta.
Kaikkea ei tarvitse muistaa eikä kaikkea tarvitse osata kertoa yhdellä kertaa.
Kohtaaminen voi herättää kiinnostuksen. DIGICARD voi jatkaa yrityksen tarinaa.
Tämä auttaa myös yritystä itseään.
Kun työntekijöiden DIGICARDit rakennetaan yrityksen yhteisen viestin ympärille, jokainen työntekijä voi viedä yrityksen tarinaa eteenpäin omalla tavallaan. Samalla yrityksen tärkeät viestit, palvelut ja brändi pysyvät mukana jokaisessa kohtaamisessa.
Tämä on erityisen tärkeää yrityksissä, joissa asiakkaita ja yhteistyökumppaneita kohtaavat monet eri ihmiset.
Kaikkien ei tarvitse olla samanlaisia verkostoitujia.
Yrityksen kannattaa kuitenkin antaa jokaiselle työntekijälle työkalut onnistua kohtaamisissa.
DIGICARD voi tehdä siitä helpompaa.
Se helpottaa yhteystietojen jakamista, mutta samalla se voi antaa työntekijälle varmuutta kertoa yrityksestä ja ohjata keskustelua eteenpäin.
Koska hyvä kohtaaminen ei aina tarvitse täydellistä myyntipuhetta.
Se tarvitsee mahdollisuuden jatkua.
Usein kysyttyä verkostoitumisesta
Miksi uusien ihmisten lähestyminen tuntuu vaikealta?
Uuden ihmisen lähestymiseen liittyy epävarmuutta. Emme tiedä etukäteen, miten toinen reagoi, kiinnostuuko hän keskustelusta tai millaisen vaikutelman itse annamme. Tutkimusten perusteella saatamme myös arvioida keskustelun mahdolliset haitat suuremmiksi ja hyödyt pienemmiksi kuin ne todellisuudessa ovat.
Miksi hyvä keskustelu ei aina johda yhteydenpitoon?
Hyvä keskustelu ei automaattisesti synnytä seuraavaa yhteydenottoa. Molemmat voivat jäädä odottamaan toisen aloitetta tai unohtaa kohtaamisen yksityiskohdat ajan myötä. Siksi yhteyden jatkamisen pitäisi olla mahdollisimman helppoa.
Miten verkostoitumista voi helpottaa?
Kohtaamisen kynnystä voi madaltaa valmistautumalla, olemalla aidosti kiinnostunut toisesta ja tekemällä yhteystietojen vaihtamisesta sekä yhteyden jatkamisesta mahdollisimman helppoa. Myös yrityksen tärkeiden viestien ja sisältöjen pitäisi olla helposti jaettavissa.
Voiko DIGICARD auttaa verkostoitumisessa?
Kyllä. DIGICARD helpottaa yhteystietojen jakamista ja antaa samalla mahdollisuuden kertoa yrityksestä esimerkiksi yritysesittelyn, videon, verkkosivujen tai muiden sisältöjen avulla. Näin työntekijän ei tarvitse muistaa kaikkea yrityksen viestistä ulkoa yhdessä kohtaamisessa.
DIGICARD voi auttaa työntekijää kertomaan yrityksestä varmemmin ja ohjaamaan keskustelua eteenpäin. Samalla yrityksen tärkeät viestit kulkevat mukana jokaisessa kohtaamisessa.
Haluatko nähdä, miten DIGICARD toimii käytännössä?
Varaa maksuton esittely, niin näytämme, miten työntekijöiden yhteystiedot voidaan jakaa vuonna 2026 tehokkaammin, modernimmin ja helpommin kuin perinteisillä paperisilla käyntikorteilla.
Yritykset eri toimialoilta luottavat meihin
- Puhelimitse 050 506 0087
- Sähköpostilla: info@digiapusi.fi
- Viestillä: 0505060087
